NERO 1994 - 2010
Nero on poissa.
Sen voimat hiipuivat vanhuuden myötä pikkuhiljaa ja se nukku pois 10.09.10. Se oli perheemme uskollisena ystävänä yli 16 vuotta, mikä on kunnioitettava saavutus koiran iäksi. Jälkeen se jätti tyhjyyden ja suuren ikävän. Neron menetys tuntui aluksi hirveältä. Sen loppu tuli niin äkkiä. Vielä keskiviikkona se pyysi virkkuna hiiriä totuttuun tapaansa ja torstaina se alko silmissä heiketä ja ikiuneen se nukku perjantain vastaisena yönä. Oli surullista seurata sen viime hetkiä. Oliko sillä kenties tuskia viimeisinä päivänä, kun se niin levottomana vaelsi pihalla, käveli mihin sattu, hoiperteli ja kaatuili. Makas hetken paikalla ja taas lähti liikkeelle. Hakiko sitten viileää paikkaa, kun hakeutu järven rantaveteen maate ja josta me kannettiin se pihalle. Saihan Nero olla meidän perheemme jäsenenä yli 16 vuotta. Siltikin tuntui, että yhteinen aika jäi liian lyhyeksi.
- Nuku rauhassa Nero -
Nero oli Nipsu collien pentu, jonka isä oli suomenpystykorva ja äiti collie. Nero sai olla kanssamme koirista pisimmän ajan, yli 16 vuotta. Pitkän iän salaisuus oli hyvä kunto. Lenkkeilimme Neron kanssa ahkerasti. Nero oli kiltti, eikä koskaan ärhennellyt eikä tehnyt kenellekään mitään pahaa. Nero oli kaikkien lemmikki, se tuli kaikkien kanssa toimeen. Nero menetti viimeisimpinä vuosina kuulon, mutta muuten se oli pirteä vanhus. Todennäköisesti Nero sairastui maksasyöpään lopulta, johon se menehtyi nopeasti. Jälkeen nero jätti suuren surun ja mielettömän ikävän. Lopulta Neron menetyksetä toivuttuamme otimme pohjanpystykorva Millan.
